Arkistojen kätköistä, osa 2: Nuuskakairan punainen kirja (1/2)

Aika on koittanut. On aika aloittaa pari kuukautta sitten lupailemani vihkojen läpikäyminen. Ensimmäisenä on vuorossa oikeastaan ainoa noista vihkoista, jonka edes muistan: paksu kierrekantinen punainen vihko on ollut useamman kampanjantekeleen ja jopa muutaman toteutuneen kampanjan muistiinpanovihkona. Meinasin ensin käydä koko vihkon läpi kerralla, mutta tässähän on ihan järkyttävästi tavaraa. Pakko tehdä kolmessa osassa. Yksi syy tarkempaan läpikäymiseen on myös se, että tässä vihkossa on hyvääkin tavaraa. Teidän iloksenne alkupään materiaali on aika kauheaa.

Vihon alussa on sivukaupalla järkyttävän huonoja D&D-karttoja, joissa muun muassa jokainen talo on rakennettu pohjois-eteläsuunnassa neliön muotoisiksi kopioiksi toisistaan. Joka kylässä ja kaupungissa sekä metsämökissä on sama neliönmuotoinen pohjarakenne. Kaikki rakennukset on myös numeroitu jollain perusteella, mutta en löytänyt mistään ainakaan tästä vihkosta, että mitä mikin numero tarkoittaa. Huomattavaa näissä kartoissa on myös se, että jokainen puu on piirretty erikseen metsäkuviin. Vaikkei niillä ole mitään merkitystä seikkailupaikan kannalta. Ensimmäisillä sivuilla on lähinnä tylsiä peikkojen kahden huoneen luolia, metsäaukioita ja örkkien torneja, kunnes vastaan tuli ensimmäinen edes etäisesti kiinnostava sivu.

Palkatkaa minut WotC!

Geneerisen fantasiakylän pintaa raaputtamalla löytyi jotain kekseliästä ja järkevääkin. Kylän karttaan (jossa talot oli rakennettu fantasiamaani tunnetulla ”neliömäiset talot suorissa riveissä ja sarakkeissa” -ruutujaolla) oli merkitty kaupungin vartijoiden partioreitit ja partioajat. Vaikkei tuo olekaan mitään mullistavaa, on se jo selkeä askel siihen suuntaan, että näitä karttoja tehdessä on alettu miettimään jotain. Kylän tähtitornissa oli myös minotauri! Mitä hittoa se siellä teki? Läheisyydestä löytyi myös luostari, jota asuttivat kahta sapelia käyttävät temppeliritarit! Aivan huikea ja varmasti ihan oma idea!

Hetkellisen ilon jälkeen seuraa tiputus maanpinnalle. Geneeristen karttojen tulva jatkuu ja onpa sekaan eksynyt myös todella tasotonta ja etenkin tylsää kuvausta ”Laakson pääkaupunki on n. 5000 ihmisen asutusalue. Se on Laakson suurimman järven, Kirkasjärven rannalla ja pohjoisessa sitä suojaavat Aurinkovuoret. Se on hyvien kauppayhteyksien varrella…” Tekstiä lukiessani tunsin itseni Simpsonien Nelsoniksi, mutta sitten muistin, että pitäisi osoittaa itseäni sormella ja nauraa. Itketti.

Nelson

Muutaman sivun jälkeen vastaan tuli kohtaustaulukko, joka on piirretty vuokaavioksi. Tämähän on ihan hyvä idea! Ehdin hetken jo hekumoida tasonnostolla, kunnes taas lannistuin nähdessäni seuraavan aukeaman jättiläisrottien ja jättiläishämähäkkien pesät. Mikä ihme on ajanut pojan piirtämään nämä kaikki? Alkupään taso heittelee kuin vuoristoradassa, jos nyt possujunaa, jossa on välissä metrin nousu korkeammalle voi laskea vuoristoradaksi.

Tästä kuvasta oikein huokuu seikkailu

Dracolaisia! Mitähän kirjaa sitä on tullut luettua? Dracolaisten kaupunki on kopioilmiöstään huolimatta ihan kiinnostava. Oliot asuvat riippusiltojen yhdistämien kivipylväiden verkostosta muodostuvassa kaupungissa. Tästä voisi jopa jalostaa ihan siistin kartan käyttämällä pelkkää perusideaa kartan lähtökohtana.

Seuraavalla sivulla taas hemmetin iso suo, jossa pitkospuita ja yhdessä kohtaa lukee ”3 liskomiestä”. Statit ovat sentään samalla sivulla. Stateissa huomioni kiinnitti se, että ne eivät ole D&D:stä eikä äkkiseltään muisteltuna mistään muustakaan julkaistusta pelistä. Onko kyseessä joku oma tekeleeni? Mielenkiintoista nähdä löytyykö siitä mitään tästä tai jostain toisesta vihosta.

Huomatkaa hieno selventävä kuva sivultapäin

Edessä on taas muutama sivu täynnä geneeristä roskaa, kunnes törmään piirrokseen liskomiesten pesästä, joka on uponneessa siipiratasaluksessa. Pesään pääsee aluksen piipun kautta. Eikös tällainen ollut jossain Don Rosan tarinassa?

Tässä vaiheessa vastaan tulee ensimmäinen isometrinen karttakuva, jota seuraa pari aika huonoa sivua kartan eri paikoista. Noh, kaikkea ei voi saada. Näiden jälkeisellä sivulla näyttäisi olevan yksi ihan hyvän näköinen kartta kylästä, jossa tyyli on selkeästi muuttunut. Nopean selauksen perusteella taso paranee (possujunasta törmäilyautoihin), joten on parasta jatkaa siitä ensi kerralla.

Aiheet: Kolumni, Loki, Roolipelit

Osallistu keskusteluun aiheesta Pelilaudalla

Haluatko kirjoituksesi Lokiin?

Mailaa se toimituksellemme osoitteeseen loki.toimitus@sange.fi

Optimaalinen juttu on 500-1500 sanaa pitkä ja sisältää ainakin yhden kuvan. Muista mainita kuvan ottaja ja pyytää kuvaan oikeudet kuvaajalta ja kuvassa esiintyviltä ihmisiltä, mikäli kuvaajalle ei ole jo edellämainittua lupaa.

Tekstit käyvät toimituksen kautta, mutta pyritään julkaisemaan sellaisinaan ilman moderointia.