Piiritystila – Palestiinalainen larppi Suomessa

Juhana Pettersson on suomalainen roolipelisuunnitelija ja kirjailija, jonka repertuaariin kuuluvat mm. Roolipelimanifesti (2005, Like), Ikuisuuden laakso-roolipeli (2009, PRS) ja States of Play: Nordic Larp Around the World (2012, PRS). Nyt Juhana kumppaneineen vie live-roolipeliyleisön palestiinalaisiin piiritystunnelmiin ihan täällä kotisuomessa.

Kävin viime vuoden alkusyksystä Palestiinassa osallistumassa larppiin nimeltä Till Death Do Us Part. Se oli Palestiinan ensimmäinen larppi, tehty yhteistyössä palestiinalaisten larpintekijöiden ja norjalaisen Fantasiforbundet-organisaation kanssa. Se oli ensimmäinen kertani Palestiinassa ja melkein ensimmäinen kertani ulkomaisessa larpissa.

Kirjoitin pelistä artikkelin Hesariin ja haastattelin sitä varten palestiinalaisia pelaajia ja pelin järjestäjiä. Yksi heistä, Fatima AbdulKarim, sanoi että hänestä olisi hauskaa tulla tekemään peli Suomeen. Hän oli käynyt Suomessa aikaisemminkin lomamatkalla, ja nyt, larppikärpäsen purtua, teki mieli tehdä pelejä uusissa ympäristöissä.

Vajaata vuotta myöhemmin, Fatima on yksi larpin Halat hisar (Piiritystila tai State of Siege) palestiinalaisista pelisuunnittelijoista. Piiritystila on suomalaispalestiinalainen larppiprojekti, jonka ideana on toteuttaa peli Helsingissä yhdessä palestiinalaisten pelinjärjestäjien kanssa.

Elämää miehityksen keskellä

Kuva: Joel Sammallahti

Kuva: Joel Sammallahti

Piiritystila sijoittuu vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa Suomi on miehitetty ja elämme kaikki miehittäjän vallan alla. Kyseessä on dystopia, klassisten suomipelien kuten Hiljaisuuden vangit ja -laitos perinteitä kunnioittaen.

Kysyin Fatimalta haastattelussani millaisia pelejä Palestiinassa tultaisiin järkkäämään. Hänen mukaansa myös Palestiinassa halutaan fantsua. Elämä on tarpeeksi nihkeää jo muutenkin, joten millekään kyökkirealismille tuskin on kysyntää. Toistaiseksi palestiinalainen vastine suomalaiselle metsäfantasialle onkin ollut aavikkofantsu. Fatima kuitenkin sanoi, että palestiinalaista kokemusta voisi hyödyntää larpin tekemisessä ulkomailla. Larpissahan hienoa on se, että jokainen voi itse saada aavistuksen siitä, millaista jonkun toisen elämä on, ja vetää sitten omat johtopäätöksensä.

Suomen lisäksi dystopioita on roolipelattu paljon muissakin Pohjoismaissa. Tyrannia on pahaa, vankilassa on kurjaa eikä sorrettavana ole kiva olla. Näitä pelejä on kuitenkin erikoista verrata sellaisten larppaajien kokemuksiin, jotka todella asuvat totalitaarisessa maassa, kuten Valkovenäjällä. Tarkkaa ongelmaa on vaikea paikallistaa, sillä meikäläinen dystopia ei varsinaisesti ole väärin. Se on vain jotenkin karkea tai epätarkka. Valkovenäläisellä tai meidän tapauksessamme palestiinalaisella pelintekijällä on mahdollisuus tuoda mukaan henkilökohtaisen kokemuksen konkretiaa.

Piiritystila onkin peli maailmasta, jonka epäoikeudenmukaisuus näyttäytyy hirtehisinä pikku yksityiskohtina ja miehittäjän loputtomana pikkumaisuutena. Hahmot joutuvat tekemään tappavan vaikeita ratkaisuja noustessaan miehittäjää vastaan tai pelatessaan itselleen parempaa asemaa miehityksen ikeessä. Edes miehittäjä ei ole kaikkivoipa: sotilaalla on ase ja sinulla ei, mutta hänenkin täytyy syödä ja pelätä, mitä kaverit ajattelevat.

Suomi-Finland

Palestiinalaisten pelintekijöiden näkemys oli, että pelin täytyy sijoittua Suomeen. Ei siksi, että heillä olisi Suomesta valtavasti sanottavaa, vaan siksi, että se sallii suomalaisen pelaajan keskittyä olennaiseen. Larpin tuominen kulttuurirajojen yli ei ole täysin vaivatonta. Ruotsalaislarppi on vielä jotenkin mahdollista lokalisoida Suomeen, eikä ruotsalaisen (tai jenkin) pelaaminen tunnu ylitsepääsemättömältä.

Ajattelin itsekin, miltä tuntuisi jos pitäisi mennä palestiinalaisten tekemään larppiin pelaamaan palestiinalaista. En tunne kulttuuria kovin hyvin. Jos peli vaikka sijoittuisi israelilaiseen vankilaan, ja minä olisin elinikäinen Fatahin kannattaja… Mitähän se tarkoittaisi? Siitä ei tulisi mitään. Varsinkaan, jos vieressä seisoisi aito palestiinalainen katsomassa, meneekö oikein. Keksittyisin vain siihen, miten kulttuuria pelataan, enkä siihen, mitä pelillä yritetään sanoa.

Tämän vuoksi idea, rakenteet ja yksityiskohdat tulevat palestiinalaisilta pelintekijöiltä, ja vaihtoehtohistorian tarkemmat yksityiskohdat järkkäritiimin suomalaiselta osastolta. Suomi-tiimi hoitaa myös pelin tuotannon. Olennaista on, että mukana on työkalut, joilla pohjoismaisen pelaaja voi tehdä pelistä omansa. Larppaaminen on yhdessä luomisen taidetta.

Kulttuurivaihtoa

En ole juuri kuullut larpeista jotka järjestettäisiin näin: palestiinalainen tematiikka, suomalainen peliympäristö. Jos tämä ei ole kulttuurivaihtoa, niin ei sitten mikään. Palestiinalaislarppi Till Death Do Us Part oli kaikessa arkisuudessaan yksi vaikuttavimpia pelejä joissa olen ollut. Henkilökohtaisena esikuvanani sen rinnalla tässä projektissa on kuitenkin esimerkiksi suomalainen bunkkerilarppi Ground Zero. Jos Ground Zerossa yritettiin tulla sinuiksi musertavan katastrofin kanssa, Piiritystilassa tuo prosessi on edennyt jo hyvän aikaa. Pelin hahmoilla saattaa olla vaikeaa, mutta he ovat jo oppineet miten asiat hoidetaan.

Piiritystila sijoittuu Helsingin yliopistolle. Hahmot ovat opiskelijoita, tutkijoita ja luennoitsijoita, tai sitten ulkomaalaisia toimittajia, miehittäjän sotilaita tai muita ulkopuolisia. Vaikka elämä on vaikeaa, opiskelijat opiskelevat, tutkijat tutkivat ja hallinnollinen henkilökunta painii uusimman uudistuksen kanssa. Vaikka sitten ulkonaliikkumiskiellon, kuulustelujen ja checkpointtien keskellä.

Piiritystila – Halat hisar järjestetään Helsingissä 15. – 17. 11. 2013.
Kotisivut: www.nordicrpg.fi/piiritystila

– Juhana Petterson

Asiasanat: , , , , , , , ,
Aiheet: Kotimaasta, Larp, Peliesittely, Ulkomailta

Haluatko kirjoituksesi Lokiin?

Mailaa se toimituksellemme osoitteeseen loki.toimitus@sange.fi

Optimaalinen juttu on 500-1500 sanaa pitkä ja sisältää ainakin yhden kuvan. Muista mainita kuvan ottaja ja pyytää kuvaan oikeudet kuvaajalta ja kuvassa esiintyviltä ihmisiltä, mikäli kuvaajalle ei ole jo edellämainittua lupaa.

Tekstit käyvät toimituksen kautta, mutta pyritään julkaisemaan sellaisinaan ilman moderointia.