Fastaval 2014 – roolipelitapahtumajärjestämistä Tanskassa

Lokissa on aikaisemminkin ollut juttua Tanskan suurimmasta roolipelitapahtumasta, Fastavalista. Tänä vuonna Fastaval järjestettiin 28. kerran.

Faktaa

Mikä?
Tanskan suurin, Nordic freeform -pelityyliin keskittyvä roolipelitapahtuma, josta löytyy myös lautapelejä ja niiden suunnittelua, roolipelisuunnittelua, MtG:tä, miniatyyrejä, bileitä ja larppeja

Milloin?
Aina pääsiäisenä keskiviikosta maanantaiaamuun

Missä?
Jyllannin niemimaalla, nyt jo kolmatta vuotta putkeen Hobrossa

Kuka?
Fastavalissa oli tänä vuonna noin 650 kävijää, joista vajaa 40 oli ulkomaalaisia

Mitä maksaa?
Yöpymällä ja syömällä joka päivä illallista tapahtumassa selviät noin sadalla eurolla.

Lautapelejä Fastavalissa. Kuva: Simon James Pettitt

Lautapelejä Fastavalissa. Kuva: Simon James Pettitt

Nordic Freeform

Freeform eli vapaamuotoinen roolipelaaminen, jonka pohjoismainen muoto mielletään yleensä pohjoismaissa Fastaval traditioksi tai ruotsalaiseksi jeepformiksi. Fastavalia kutsutaan pohjoismaisen freeformin kodiksi.

Pelityylin mekaniikka ottaa vaikutteita niin pöytäroolipelaamisesta kuin larppauksestakin, ja yleensä pelissä on mukana aktiivinen kertoja (aika johdonmukaisesti pelinjohtaja). Pelinjohtaja ohjaa kohtauksia ja vie tarinaa eteenpäin kuljettamalla pelaajat pelin kohtauksista toisiin. Peleissä on omat sääntömekaniikkansa, mutta johdonmukaisesti ne ovat hyvin vapaamuotoiset ja pelinjohtaja voi muuttaa peliä lennosta sopimaan pelaajien mielentilaan, taitoon ja energiatasoon.

Pelit kestävät yleensä kolmesta kuuten tuntia, niissä on 3-8 pelaaja ja ne voidaan pelata missä tahansa rauhallisessa tilassa, kuten black boxissa tai luokkahuoneessa. Pelit ovat useimmiten valmiiksi suunniteltuja ja kirjoitettuja pelejä hahmoineen ja kohtauksineen ja niitä voi pelauttaa lukemattomia kertoja.

Lizzie Starkin mahtava opas Freeform skenaarioiden pelinjohtamiseen: http://lizziestark.com/2012/12/14/a-beginners-guide-to-gming-nordic-freeform/

Freeform in action. Kuva: Simon James Pettitt

Freeform in action. Kuva: Simon James Pettitt

Järjestämisen sydämentykytykset

Tänä vuonna minulla oli kunnia olla yksi Fastavalin järjestäjistä. Vastuualueeni olivat kansainväliset vieraat, englanniksi tiedottaminen sekä kunniavieras Mark Rein*Hagen.

Fastavalia järjestävä organisaatio toimii hieman samalla tavalla kuin Ropecon. Tapahtumalla on pääjärjestäjä “the General”, joka on loppupeleissä vastuussa siitä, että homma toimii. Hänen allaan toimii vanhoista jääristä (kumpaakin sukupuolta yleensä mukana) koostuva noin kahdeksan hengen komitea “the Bunker”, joka on vastuussa tapahtuman eri osa-alueista kuten logistiikasta, kioskista ja niin edelleen. Näiden “bunkkerilaisten” alaisuudessa työskentelee heidän itse kokoamansa tiimi, jollaisessa minäkin työskentelin (kommunikaatiotiimi).

Fastavalin järjestäjiä toivottamassa kävijät tervetulleiksi. Kuva: Simon James Pettitt

Fastavalin järjestäjiä toivottamassa kävijät tervetulleiksi. Kuva: Simon James Pettitt

Täytyy myöntää, että tanskalainen järjestämistyyli oli (ainakin tänä vuonna) paljon rennompi kuin mihin olen Suomessa tottunut. Sehän ei toki sopinut minulle lainkaan, että porukat ottivat aina todella lungisti, mutta näen kyllä, miksi se toimii. Organisaatiossa ei tapahtunut Fastavalin järjestämiseen liittyviä loppuun palamisia tai järjestäjien välisiä riitoja yhtään kappaletta. Tanskalainen “hygge hygge, let’s have a beer”- mentaliteetti aiheutti minulle sydämentykytystä ja olin aivan varma, ettei mikään ole ajoissa valmista. Mutta kuinka ollakaan, tapahtuma oli täysin valmis jo 24 tuntia ennen sen alkamista.

Suomessa tapahtumia ja liveroolipelejä järjestäessä on tottunut siihen, että penniä pitää venyttää ja luovia ratkaisuja pitää ja tulee tehdä. Tanskassa järjestäessä tätä ongelmaa ei varsinaisesti ollut. Fastavalin takana toimii samalla tavalla yhdistys (Alea) kuin Ropecon tapahtumankin (Ropecon Ry, jakaa muuten avustuksia, kannattaa hakea), ja Fastavalin budjetti on sitä luokkaa, että ongelmia voi ratkoa rahalla. Kun tehokas suomalaisjärjestäjä mietti ongelmaan ratkaisua, joka säästäisi rahaa, vaikka vaatisikin muutaman lisätyötunnin, huudahti tanskalainen taloudenhoitaja “Throw money at it!”

Fastavalissa esiintyi burlesque artisti Gentleman. Kuva: Simon James Pettitt

Fastavalissa esiintyi burlesque artisti Gentleman. Kuva: Simon James Pettitt

Fastaval toimii toki täysin vapaaehtoisvoimin, eikä kukaan saa tekemästään työstään palkkaa, joskin työpanoksella saa noin 15 euron alennuksen pääsylippuun ja oikeuden nukkua rauhallisessa, järjestäjille tarkoitetussa nukkumasalissa (jos on siis niin nuori ja letkeä, että lattiamajoitus vielä toimii). Lipputulot ovat tapahtuman päätulonlähde, mutta avustusta saadaan myös roolipelaamisen kattojärjestö Bifrostilta, kuntien rahastoista sekä nuorisotyöltä. Alealla on hieman varoja pahanpäivän varalle, mutta toisin kuin Ropecon ry, yhdistys ei tue roolipelitoimintaa Tanskassa muulla tavalla kuin toimimalla kumileimasimena Fastavalin takana. Ehkä tämä voisi olla jotain, mitä yhdistys voisi kopioida Suomesta, sillä varaa kyllä olisi.

Itse jouduin valitettavasti lähtemään tapahtumasta juuri ennen Otto-bileitä, joten en voi kirjoittaa omakohtaista kuvausta juhlasta, mutta kuulin, että gaalabileet olivat jälleen kerran mahtavat, kuohuviini virtasi ja tanssilattiakin oli täysi.

Harmittelen erityisesti sitä, että kokematta jäi myös Fastavalin legendaarinen “Hell-Monday”, joka on joka vuosi erilainen gamifioitu siivousurakka. Siivouksesta vastaava järjestäjä suunnittelee yksinkertaisen lautapelimekanismin siivoukselle, ja pelaa sitä käyttäen vapaaehtoisia siivousapulaisiaan pelinappuloina. Kun peli on loppu eli koko lukio ja lähialueet siistejä, on palkintona tietenkin pizzaa.

Siivouspeli käynnissä. Kuva: Simon James Pettitt

Siivouspeli käynnissä. Kuva: Simon James Pettitt

Kunniavieras Mark Rein*Hagen

Toisin kuin esimerkiksi Ropeconissa kunniavieras ei Fastavalissa ole yleensä tapahtuman vetonaula, ja Fastavalissa onkin ollut paljon puhetta siitä, onko kunniavieras edes tarpeellinen. Maailmalta on jo kuljetettu tapahtumaan tyyppejä, jotka ovat pystyneet tuomaan jotain siistiä freeformia pelaamaan tulleille kävijöille, ja suurin osa “haluamme tämän tyypin Fastavaliin”-julkkiksista käy jo Fastavalissa pelaamassa itse (kuten Lizzie Stark ja suurin osa tanskalaista pelisuunnittelijoista).

Rein*Hagen ja Fastavalin lautapelikahvilan Rasmus Ragnvald Olofsson pelaamassa. Fastavalin lautapelikahvilassa on yli 500 lautapeliä. Kuva: Simon James Pettitt

Rein*Hagen ja Fastavalin lautapelikahvilan Rasmus Ragnvald Olofsson pelaamassa. Fastavalin lautapelikahvilassa on yli 500 lautapeliä. Kuva: Simon James Pettitt

Tänä vuonna kunniavierasta odotettiin hieman ristiriitaisin tunnelmin. Koska Mark on kuitenkin “Vampire the Masquarade”-mies, oli kävijöissä toki monta, jotka olivat täpinöissään vierasta odottamassa. Osa kävijöistä odotti kunnivierasta lievästi sanottuna kyrsiintyneenä, sillä he odottivat edelleenkin kickstarterissa tukemaansa lautapeliä, joka oli jo puolitoista vuotta myöhässä tuotannollisista syistä. Suurin osa Fastavalin kävijöistä ei tainnut edes tietää, että paikalla oli kunniavieras, sillä he eivät kerta kaikkiaan olleet kiinnostuneita asiasta, eikä kommunikaatiosta vastaava tiimi halunnut tyrkyttää kunniavierasta kävijöille, joita aihe ei kiinnostanut.

Mark olikin vieraillut Fastavalissa aikaisemmin 1990-luvulla, ja tiesi millaista meno tulisi olemaan. Luulen silti, että hän pettyi hieman siihen, ettei hän ollutkaan tapahtuman keskipiste.

Mark demosi Fastavalissa pelejään, puhui niistä ja Kickstarterissa pelien rahoittamisesta yhdessä suomalaisen Mike Pohjolan kanssa, osallistui talkshow’hun ja nautti toki Fastavalin uskomattomasta fiiliksestä.

Skenaariot ja Otto

“Tapahtumaa päättyy suureen gaala-juhlaan, jossa Fastavalin päätähdet, Skandinavian roolipeliskenen Oskar-palkinnot, kultaiset Otto-pingviini-patsaat jaetaan vuoden parhaille roolipeliskenaarioille ja lautapeleille. Voittajat valitaan Fastavalin aikana annetun pelaajapalautteen perusteella.
Rakastettu ja keskustelua herättävä Otto ja sen takana toimiva prosessi on syy vuosittaiselle noin 60. freeform-skenaariolle, jotka lähetetään Fastavaliin palkintoa tavoittelemaan. Vain 30 näistä skenaarioista valitaan pelautettavaksi itse tapahtumassa.

Deadline skenaarioiden ilmoittamiselle on kesän lopussa, ja pelisuunnittelijat käyttävät syksyn ja talven kirjoittaakseen ja hioakseen skenaarioitaan. He myös tapaavat toisiaan ajoittain palautteen ja inspiraation toivossa. Tämän huolellisen prosessin ansiosta syntyy vuosittain noin 30 uutta skenaariota, jotka muodostavat Fastavalin ytimen.”
Lainaus vuoden 2013 Fastaval tekstistä Lokiin: http://loki.pelilauta.fi/?p=822

Fastavalissa oli tänäkin vuonna paljon suomalaisia, jotka tietysti juhlimisen ja verkostoitumisen ohella pelasivat aktiivisesti – ja paljon. Itse ehdin järjestämishommiltani pelaamaan vain yhden pelin verran, mutta se olikin sitten vaikuttavaakin vaikuttavampaa.

Pelasin skenaarion nimeltään “I love Ana” (Frederik Berg) enkä ole pitkään aikaan ollut näin emotionaalisesti vaikuttunut pelistä. Pelasin niin sanotusti “close to home” ja vaikka pelissä pystyin hyvin pitämään itseni erilaisin tekniikoin kunnossa, aiheutti pelin loppu voimakkaan tunnereaktion (sori Mike kun niistin huiviisi).

Frederik Berg on eräs henkilökohtainen suosikkini Fastaval skenaarioiden suunnitelijoista. Nautin myös hänen viime vuoden skenaariostaan “De gamles hjem”, jossa pelattiin Alzheimerpotilaiksi päätyneitä omia itsejämme, roolipelaajia vanhojen pelihahmojensa maailmoissa elävinä.

Pelin luonteen vuoksi en aio kertoa kokemuksesta sen enempää, jotten pilaa sitä tulevilta mahdollisilta pelaajilta, mutta pyydettäköön anteeksi niiltä kanssapelaajilta, jotka pelin jälkeen ehkä säikähtivät itkuun purskahtamistani. Oikeasti mä oon ihan jees tyyppi. Tässä pelin kuvaus englanniksi. Suosittelen avartavaa kokemusta kaikille!

I LOVE ANA By Frederik Berg
I love Ana is a terrible love story about a group of people who are madly in love with Ana. Through declarations of love, tumblr posts, love letters and other physical demonstrations they proclaim their love to Ana and try to prove that they deserve the attention and love only Ana can give.
Unfortunately, Ana is demanding and merciless. It is difficult to love Ana the way she wants to be loved, so they will have to support each other to gain her affection. In the end, whether they obtain Ana’s Love is a matter of life or death.
Would you sacrifice yourself for Ana?”

Arttu Hanska pelasi skenaarion All for One (and Metal for Me)

“All for One (and Metal for Me) kertoo 80-luvun metallibändin Mäntasticin tarinan bändin huippuhetkistä sen hajoamiseen. Bändin jäsenet ovat ehtineet jo keski-ikään, kun vanha manageri tarjoaa mahdollisuuden nostalgiakiertueeseen Los Angelesissa. Roadtrip-tyylinen skenaario etenee kohtauksittain vuorotellen bändin villin menneisyyden ja nostalgiankaihoisen nykypäivän välillä. Nuoruuden sankariteot rakentavat paineita ja kontrasti kahden aikakauden välillä toimii. Humoristinen vuoristorata saa ajoittain synkempiä sävyjä, mutta lopun viimeisen keikan energia jättää lämpimän tunteen. Jos loistavasti kirjoitetut hahmot, pelimateriaalin kuvitus ja taustalla soiva glam rock eivät vielä temmanneet pelin tunnelmaan, niin viimeistään alun ilmakitaralämmittely teki sen. Mäntastic!”

Mäntastic! on Joonas Iivonen, Jesper Stein Sandell, Arttu Hanska, Larson Kasper ja Lasse Olle Jonsson. Kuva: Petter Karlsson, petterkarlsson.se

Mäntastic! on Joonas Iivonen, Jesper Stein Sandell, Arttu Hanska, Larson Kasper ja Lasse Olle Jonsson. Kuva: Petter Karlsson, petterkarlsson.se

Katri Lassila osallistui Galaxic Echo skenaarioon.
“Pelasin skenaarion nimeltä Galaxic Echo. Sen pelimekaniikka oli kekseliäs ja sen toteuttaminen tuolien ja niiden järjestyksen avulla toimiva ja hieno ratkaisu. Pelinjohtaja käytti skenaariossa luovasti musiikkia ja ohjasi aktiivisesti tapahtumia. Johtuen tiiviistä kolmen tunnin pelistä ja loistavasta tunnelmasta käteen jäi joitain pitkän larppiurani voimakkaimmista ja intensiivisimmistä kokemuksista. Se oli mahtavaa!”

Otto-pystit. Kuva: Simon James Pettitt

Otto-pystit. Kuva: Simon James Pettitt

Otto-pystit jaettiin seuraavasti vuoden roolipeliskenaarioille:

BEST PRESENTATION: All for one (and metal for me) (Ropeconissakin vieraillut Klaus Meier Olsen)

BEST STORYTELLING: The Black Pram (Alex K. Uth)

BEST BOARD GAME: Honour among Thieves (Martin Bødker Enghoff)

BEST ROLES: No Quater (Simon Steen Hansen ja Anders Frost Bertelsen)

THE JURY’S SPECIAL AWARD: Run Them Again (Moyra Turkington ja Brand Robins)

BEST EFFECTS: Fordømt ungdom (Lars Andresen ja Mette Finderup)

BEST SCENARIO: No Quater (Simon Steen Hansen ja Anders Frost Bertelsen)

BEST GAMING EXPERIENCE:
1. Mass Effect 2157 (Niels Jensen, Anders Troelsen ja Thomas Skuldbøl)
2. No Quater (Simon Steen Hansen ja Anders Frost Bertelsen)
3. Alice (Nina Runa Essendrop) & Paninaro (Oliver Nøglebæk ja Kristian Bach Petersen)

Paninaro in action. Kuva: Simon James Pettitt

Paninaro in action. Kuva: Simon James Pettitt

Fastaval-skenaarioita löytyy tanskaksi ja englanniksi Alexandria tietokannasta, josta voit lukea ja printata skenaarioita käyttöösi. Muistathan, että on kohteliasta ilmoittaa pelin suunnittelijalle, jos johdat pelin tapahtumassa tai kaveriporukassa, jotta hän tietää kuinka pitkälle peli on levinnyt ja millaisia kokemuksia te pelistä saitte.

Mikäli haluat pelata jonkun skenaarioista, vältä lukemasta sen materiaalia etukäteen, jottet pilaa pelikokemustasi!

Asiasanat: , , , ,
Aiheet: CON, Ulkomailta

Haluatko kirjoituksesi Lokiin?

Mailaa se toimituksellemme osoitteeseen loki.toimitus@sange.fi

Optimaalinen juttu on 500-1500 sanaa pitkä ja sisältää ainakin yhden kuvan. Muista mainita kuvan ottaja ja pyytää kuvaan oikeudet kuvaajalta ja kuvassa esiintyviltä ihmisiltä, mikäli kuvaajalle ei ole jo edellämainittua lupaa.

Tekstit käyvät toimituksen kautta, mutta pyritään julkaisemaan sellaisinaan ilman moderointia.