Ropecon 2014

Kunniavieraat Jason Soles ja Luke Crane. Kuva: Esa Toivonen

Kunniavieraat Jason Soles ja Luke Crane. Kuva: Esa Toivonen

Ropecon 2014 tuli ja meni. Alkuperäisenä tarkoituksena oli kirjoittaa yleispätevä raportti conista, mutta yleispätevä on vähän hajuton ja mauton. Jokaisen Ropecon-kokemus on niin erilainen, että on vaikea tiivistää mitään hienoa sanottavaa, joka olisi kaikille yhtä hienoa. Conin jälkeen osa porukasta kehui sen olleen kaikkien aikojen paras, kun taas osalle se ei tuntunut miltään ja jätti miedon jälkimaun.

Pyysimmekin ihmisiä nimeämään ja kertomaan lyhyesti kolmesta heidän conikokemuskohokohdastaan. Kuten teksteistä huomaa, risteävät kokemukset joiltain osin, mutta silti niistä löytyy huikeasti vaihtelua.

Wille Ruotsalainen

1) Puukkojunkan demotuksessa juotihin ja tapeltihin.
2) Hahmoni toisen hahmon päästä kiskoma hiusneula ei ollutkaan sopiva hopeaneula ihmissuden surmaamiseen, vaan hiuslaitteeseen piilotettu tiirikka.
3) Pelaaja jymäytti valtin pöytään kaivamalla laukustaan Dungeons & Dragonsin sankarisäännöt, jotta hahmot voisivat painia pääpahiksen kanssa.

Ville Halonen

1) Vatsanpohjasta ottavat kauhunkokemukset Timo Korkaman vetämässä Dread-roolipelissä. Pelinjohtokokemusta Korkamalla oli kuulemma tämä kerta mukaanlukien ehkä viisi, mutta con-pelikokemuksena tämä oli liki täydellinen.
2) Luke Cranen esitelmä kirjoittamisesta oli energinen ja sen opit olivat sovellettavissa hienosti esimerkiksi gradun väkertämiseen.
3) Vanhojen tuttujen ja uusien naamojen tapaamiselle jäi tällä kertaa entistä enemmän aikaa.

Jonas Mustonen

1) Pelipöydässä D&D.tä sellaisen kuin 80-luvulla, pääpahiksen painiminen kanveesiin toimii aina harvinaisen hyvin.
2) Ammattilaispainijoiden läiskintä ja mäiskintä oli livenä ihan älytön spektaakkeli.
3) Seikkailija-lehden numero 9, jota annettiin ilmaiseksi pitää sisällää parhaan kotimaisen seikkailun ikinä.

Antti Timonen

1) Luke Crane on yksi parhaista kunniavieraista koskaan Ropeconissa, ehkä jopa paras.
2) Hyvä yhteisö ja yhteisöllisyys on parempaa kuin voittaminen.
3) Astraterra on upein roolipeli pitkään aikaan.

Nestori Lehtonen

1) Sain tietää, että Luke Crane oli kysellyt Lohikäärmeliiton perään
2) Astraterran vetäminen kokemuspisteellä. Nuorin pelaajista 5-vuotias.
3) Kaikki hyvät keskustelut – tänä vuonna ei mennyt varttia, etten olisi törmännyt johonkin tuttuun.

Samuli Ahokas

1) Keltsussa pitkät jonot, mutta hyvä meininki.
2) Astraterralla mieletön pelinavaus.
3) Ville Pohjola.

Aiheet: CON, Kolumni, Kotimaasta

Osallistu keskusteluun aiheesta Pelilaudalla

Haluatko kirjoituksesi Lokiin?

Mailaa se toimituksellemme osoitteeseen loki.toimitus@sange.fi

Optimaalinen juttu on 500-1500 sanaa pitkä ja sisältää ainakin yhden kuvan. Muista mainita kuvan ottaja ja pyytää kuvaan oikeudet kuvaajalta ja kuvassa esiintyviltä ihmisiltä, mikäli kuvaajalle ei ole jo edellämainittua lupaa.

Tekstit käyvät toimituksen kautta, mutta pyritään julkaisemaan sellaisinaan ilman moderointia.